Mummelin muljahduksia; mummeli sukulaisissa

Mummeli sukulaisissa

Mummeli pakkasi illalla laukkunsa ja varautui lämpimin vaattein varmuuden vuoksi, kun hän aamulla istahti autoon ja lähti ajamaan poikki Suomen. Alkumatka meni tuttuja reittejä, eikä haitannut, vaikka navigaattori pysyi mykkänä, mutta puolimatkassa oli pysähdyttävä säätämään navigaattorin nainen ohjailemaan, ettei tarvitse kesken matkaa ruveta hämmästelemään, mihin pitää ajaa. Ja toden totta, näin olisi käynytkin ja eksyminen olisi ollut varma juttu ja Kuhmoisiin saapuminen olisi myöhästynyt. Yhtään ei mummeli muistanut, mistä hän oli viime kesänä ajanut, kun oli toiseen suuntaan ollut menossa. Tie kapeni ja oli niin makean kiemurainen, että mummeli tunsi itsensä rallikuskiksi. Kovin sekopäisiä olivat lehmät aikoinaan olleet, kun olivat polun niin mutkikkaaksi tehneet, josta sitten oli aikojen saatossa tullut asfaltilla päällystetty maantie. Matkan varrella oli äärimmäisen jyrkkä ja pitkä mäki, jonka mummeli muisti kauhistuttaneen häntä toiseen suuntaan mennessä, oli vallan korkean paikan kammo iskenyt ja nyt kauhistutti, jaksaako autoparka nousta tuollaista mäkeä ylös....no jaksoihan se toki. Tuttuja maisemia vilahti ohi, kuten paikka, jossa pari kertaa oli oltu laulukeikalla VanDaamiyhtyeen kanssa, koska johtajalla oli mökki Vehkajärven kylässä..

Mummeli oli perillä puoli yksi, niinkuin kutsussa oli ollut maininta. Serkkulikka siellä jo keinutteli itseään keinutuolissa ja emäntä hääräsi hellan vieressä. Ruokaa oli tulossa. Jo vierailun alkumetreillä mummeli huomasi emännän olevan ärtynyt ja myöhemmin se tuli esille selvemmin. Ruoka jälkiruokineen oli erinomaisen hyvää, vaikka emäntä vähän aliarvioikin taitojaan. Ruuan jälkeen ryhdyttiin kirjeiden selailuun ja aluksi kohteeksi joutui Ilmari Kiannon kirjeet emännän äidille, joka oli ollut taloudenhoitajana Kiannolla. Käsiala oli vaikeasti luettavaa, joten lehtileikkeitten selailun jälkeen siirryttiin sodan aikaisiin kirjeisiin ja niiden lajitteluun. Sieltä mummeli löysi oman äitinsäkin kirjeitä, jotka hän pisti laukkuunsa. Lukemista ja selaamista häiritsi suunnattomasti emännän reuhtominen salaatteineen ja juomineen, lautasten siirtely ja paikkojen järjestely hänellä kun tuntui olevan ehdottomasti yksi paikka pöydässä, jossa hän halusi istua. Salaatille oli kutsuttu illansuussa vielä yksi sukulainen. Tätä uutta vierasta varten emäntä oli kuulemma poppanaliinankin pöydälle laittanut ja tätä varten säästettiin salaatti lounaalta ja tarjottiin vasta uuden vieraan tullessa. Tuntui, että tämä vieras oli paljon tervetulleempi kuin kauempaa tulleet vieraat. Emäntä komensi lopettamaan kirjeiden selailun juuri, kun kunnolla oli päästy alkuun ja määräsi mummelin kirjoittamaan tyhjien kirjekuorien päälle, mistä tulleita kirjeitä kuoret sisälsivät, koska mummelilla oli kuulemma parempi käsiala.

Ulkona satoi ja naiset istuivat koko päivän sisällä. Koska iltapäivä oli lähes koko ajan syömistä, mummeli poti suunnattomia ilmavaivoja ja kävi useasti illan aikana pommittamassa vessanpönttöä. Illan mittaan alkoi tyyny kutsua luokseen. Mummeli sai nukkua yksin alakerrassa, serkkulikka ja emäntä nukkuivat yläkerrassa, oli rauhallista.

Aamulla paistoi aurinko, kun mummeli kömpi ylös, otti lääkkeensä ja alkoi lukea digilehteä. Emäntä kopisteli alas ja vei keskustelun Suomen ja Amerikan koulujen eroavaisuuksiin ja vertaili Luxenburgin kouluopetusta myös, joka oli hänen mielestään huonoa. Hänellä oli suuri epäusko, voiko Suomessa olla kaikki niin hyvin kuin tutkimukset osoittivat. Emännän maailmaan ei nyt muuta mahtunut. Serkkulikkakin nousi ja emäntä keitti vasta sitten aamukahvin ja järjesteli pöydälle jugurtteja tiettyyn järjestykseen ja varoitteli juomaan varovasti kauemmin auki olleesta purkista mehua, ettei se vaan ole pahentunutta. Keskustelu koulumaailmasta jatkui ja emäntä edelleen ihmetteli. Serkkulikka arvioi myös seuraamiaan blogeja ja niiden sisältöjä. Nyt emäntä ei ymmärtänyt asioiden ydintä ja tarkotusta blogiarvioinnissa, kumpikin puhui eri asioista ja mummelia jännitti, miten keskustelu päättyisi. Emäntä vänkäsi serkkulikkaa vastaan eri aaltopituudelta ja siitä nousi heidän välilleen lopulta riita, joka päättyi siihen, että serkkulikka loihe lausumaan ärtyneellä äänellä: anteeksi nyt vaan, että satuin ottamaan tämänkin asian esille. Tunnelma jatkui edelleen yhtä kireän oloisena kuin koko vierailun ajan oli ollut. Liekö syynä keskustelijoitten eri ajatusmaailmoihin, että emäntä on koko aikuisuutensa kommunikoinut saksan kielellä ja joskus joutuu etsimään, miten hänen tarkoittamansa asia sanotaan suomen kielellä.

Lähtöä tehdessämme mummeli ehdotti, että käytäisiin vielä laiturilla, jota oli uusittu perheen muiden jäsenten Suomivierailun aikana. Mummeliummeli sai pihasta mukaansa myös muutaman juurakon, mm kotkan siiven, joka muistuttaa saniaista ja leviää vauhdilla. Nyt tunnelmakin laukesi normaalin mukavaksi jutusteluksi.

 Mummeli ajeli serkkulikan perässä kohti Tamperetta. Kauris päätti loikata tien yli, mutta ei onneksi osunut serkkulikan autoon. Tampereella auto oli tulla serkkulikan kylkeen viereiseltä kaistalta eli vaaroja uhmaten matkattiin. Mummeli juuttui valoihin ja kadotti serkkulikan näköpiiristään. Uusi tunneli oli suunnattoman pitkä ja mummeli oli aivan pyörryksissä sukeltaessaan sieltä päivänvaloon, eikä ehtinyt tarkastella, mihin oli joutunut. Niinpä hän kääntyi väärään suuntaan, mutta samalla maisema onneksi kirkastui tutuksi seuduksi ja mummeli suuntasi Pyynikin kautta serkkulikalle. Siellä vierailu ruodittiin ja molemmat olivat pettyneitä. Serkkulikka totesi, ettei hän ainakaan enää järjestä tätä vuosittain toistuvaa serkkutapaamista. Saas nähdä, mitä vuoden päästä tapahtuu, kun tämän päivän emäntä tulee taas Luxenburgista syntymäseudulleen.

Mummelin tapaaminen tamperelaisen karpatiahallitusnaisen kanssa ei toteutunut, kun nainen oli tuntikausia palaverissa ja mummeli käänsi odotukseen kyllästyneenä auton nokan koti kotia ja muutaman tunnin kuluttua hän oli istuttamassa saamiaan juurakoita maahan.