Syksyn merkkejä

Heinäkuu on lopuillaan, illat pimenevät, koivut irrottelevat lehtiään. Heinäkuun alun koleat ja sateiset ilmat kääntyivät vähitellen huikeaan helteeseen, joka vei voimat ja pakotti olemaan etupäässä varjossa. Romaanin lukemiseen voimat riittivät. Hiki helmeili pienestäkin liikkeestä. Vasta illan tullen lämpötilan laskiessa virkistyi. Kuukauden loppupäivät tuntuvat nyt sopivan lämpimiltä. Kuukauden alun kaatosateetkin onneksi kuivuivat.

Ateljeen sisällön karsiminen pääsi vauhtiin alkukuussa ja sieltä kiikutin paljon vanhoja tavaroita aittaan ja käsityölehdistä lähti suunnaton määrä hävitykseen. Itsesitojan narulla sidoin ne kasoiksi valmiina lähtemään serkkuMarjalle selattavaksi. Matot huonekalujen siirtelyn apuna säästivät selkää ja huoneesta tuli omasta mielestäni viihtyisä. Ikkunapuitteetkin olivat huonossa kunnossa. Ne käsittelin pesun jälkeen puunsuoja-aineella. Huoneen sain onneksi kuntoon siihen mennessä, kun Tepon perhe tuli pitkäksi viikonlopuksi mummolaan ja samaan syssyyn tuli Maaningan serkku tyttärensä ja tämän pojan kanssa yöksi eli yösija oli tarjolla kaikille hyvissä puitteissa. Lasten kanssa tutustuimme Leväluhdan kalmistoon ja Kalliojärven uimapaikka ja minigolf olivat myös ohjelmassa. Vilmakin jaksoi pelata kaikki minigolf-radat läpi, Manu huiteli kentällä omia reittejään. Wanhan Markin eläimiä kävimme myös tervehtimässä.

Nurmikot kasvoivat kiivasta vauhtia. Ajoin ja trimmailin niitä pienemmissä jaksoissa ja siitä tulikin tuntu, että jatkuvasti ajelin nurmikoita. Se on aika puuduttavaa sadeilmojen välissä yrittää pitkää nurmea nurin.

Kesäteatteriaika alkoi ja Jyrkän teatterissa kävimme koulukavereitten kanssa. Jälkeenpäin selvisi, ettei meistä kukaan esityksestä oikein pitänyt. Siitä puuttui yty ja särmä, se oli vähän lepsu, mutta asiasta ei voinut keskustella paikan päällä, koska korvia oli runsaasti ympärillä, eikä koskaan tiedä, mitä toinen on asiasta mieltä. Periaatteessa oli lämmin ilma, mutta katsomomonttuun osui tuuli ohjoisesta ja siellä oli vilu. Onneksi olin ottanut takin mukaan.

Teijan kanssa teimme retken Tampereelle Sara Hildenin museoon Ron Mueckin näyttelyyn, joka oli hämmentävä suurine ihmishahmoineen. Miten joku osaa tehdä noin suuria ja myös pieniä veistoksia, jotka ovat niin aidon näköisiä. Koska olimme aloittaneet retken Pyynikin näkötornilta kaupungin kuuluisilla munkeilla ja jättäneet auton sinne, kävely kaupungin läpi kosteassa ilmassa oli virkistävää. Kävelimme Pyynikin kesäteatterille jonottamaan lippuja päivänäytökseen ja saimmekin kaksi rinnakkaista lippua hienosti kahdeksannelta riviltä. Teatteri oli "Taivaantulet". Vaikka se oli telkkarista tuttu sarja, oli se silti hauska ja katsottava. Välillä järveltä näkyi muuta katsottavaa. Siellä lipui sauna, moottoriveneet suihkivat vauhdilla ja liekö ollut kirkkovenesoudut, kun suuri määrä kirkkoveneitä yhdessä rykelmässä kulki ohi. Olimme tyytyväisiä näkemäämme ja kuulemaamme. Pyynikiltä suuntasimme Marjaserkun talolle. Auto oli pihassa, mutta asukkaat eivät olleet kotona. Niinpä lastasimme lehdet katokseen ja jatkoimme matkaamme Nokialle sydänsairaan luo ostamaan häneltä viisi vyyhtiä villalankaa, jotka hän oli kannatuksen vuoksi ostanut lammastilalta, kun hän oli käynyt siellä näyttämässä joillekin lapsille lampaita ja heitä oli siellä kovasti kestitty. Muikkupaistosta maistelimme yhdessä hänen siivoamaan tulleen sisarensa kanssa. Nokian Edenissä söimme kunnolla ja jatkoimme matkaa Siuron, Hämeenkyrön maisematien ja maisemakahvilan ja Viljakkalan kautta kohti Pohjanmaata. Matka oli kokonaisuudessaan mukava, mutta loppu ajomatkasta oli tuskainen, kun korvassa ja korvan ympärillä oli mieletön repivä hermokipu, johon ei mieto särkylääke auttanut. Herpes oli edellispäivänä ilmestynyt huuleen ja siellä se nyt kierteli hermoradoissa. Kotona oli tulla itku, kun niin pahasti sattui. Meni vielä tunti ennenkö vahvemmat särkylääkkeet auttoivat, että sain nukutuksi.

Pyöräily oli tapeetilla koko heinäkuun paitsi helteiden tultua se jäi. Vielä puuttuu sata kilometria tuhannesta, joka oli suunnitelmissa saavuttaa, mutta vielä on kesää jäljellä, kyllä se täyttyy. Orisbergin kartanon maille ajelin yhtenä aurinkoisena päivänä ja osasinkin sinne, kun se matka jäi hampaankoloon edelliskerran eksyilevän yrityksen jälkeen. Nyt ei vaan ollut kahvila torttuineen auki, koska oli arkipäivä ja se on auki vain viikonloppuisin.

Keskiviikkoisten naistentanssien kutsu ei ole ollut kovin suuri, mutta koulukaverin kanssa sinne sitten menimme, kun hän ei ollut koskaan käynyt Kalliojärvellä. Väkeä oli, mutta kovin vieraan näköistä porukkaa. Tanssiminen olisi mukavaa, kun olisi hyviä viejiä enemmän tarjolla. Jos on hyvä tanssija, häntä ei tahdo kiinni saada, kun moni muukin haluaisi tanssia hyvän viejän kanssa. Uusi tangokuningas hoiti hommansa hyvin, vaikka ihmismassan meteli oli välillä peittää koko esityksen. Kruunu päässä hän siellä lavalla lauleskeli iloisena.

Ajanvirtaa

Aika kuluu vauhdilla, kesä hujahtaa loppuun ennen aikojaan.
Raparpereista sain taas litroittain mehua....jääkaappi täyttyy, kun ei ole kylmäkaappia mehupulloja varten. Hillojakin taas tein, vaikka kotikellarissa niitä on vielä runsaasti. Mielenkiintoinen porkkana- ja punajuuririvistönikin elpyi. Ensimmäiset tupsut ovat jo isoja ja kun olin jo uudelleen kylvämässä rivistöä, huomasin entisten siementen itävänkin ja nyt kaikki ovat jo harvennusvaiheessa. Salaatit ja tillit kasvavat nopeammin kuin ehdin syödä.

Marjapuskille rakensin sadepäivän sadekuurojen välissä tuet seipäistä ja laudanpätkistä. Seipäät kaivoin kuusen juurelta ja sirkkelöin sopivan mittaiseksi. Moukarilla nuijin ne maahan. Moukari vaan oli hajota. Sitä piti vähän auttaa isoilla nauloilla, ettei se irronnut varrestaan ja mojauttanut minua päähän. Marjoja näyttää tulevan paljon, omenapuut sensijaan kärsivät elukoista. Isossa puussa näyttää olevan yksi omena kasvamassa, toisessa puussa ei ole yhtäkään raakiletta. Kirsikkapuut ovat elukoissa ja vanhin puu on kovinkin kärsivän näköinen. Täytyy ensi vuoden keväällä ryhdistyä myrkyttämään niitä.

Koivujen taimia olen siirrellyt paikasta a paikkaan b. Hyvin tuntuvat lähtevän liikkeelle. Salavapensaat ovat kasvaneet hurjasti. Kohta koko talo on näkymättömissä. Ajattelin jo, että kaadanko ne sitten pois, kun tai jos metsikkö pellolle on kasvanut.
Toivottavasti metsikön kasvaminen auttaisi vähän ruohonleikkuussa.

Pyöräily on oikeastaan ainoa urheilu, mitä täällä voi harrastaa ja sitä onkin tehty. Yhden sunnuntain ajelin edestakaisin metsäteitä, enkä kuitenkaan löytänyt perille. Olin menossa Orisbergin kartanoon metsien läpi. Kartasta olin tarkaan katsonut, mistä pitää ajaa, mutta kun teiden risteyksissä ei ole aina tien nimeä, vaan niissä lukee aivan muuta tai ei lue mitään, ajoin tietysti kilometritolkulla harhaan. Onneksi oli puhelin mukana ja navigaattori ohjasi minut autotielle. Ennen rautatietä totesin, etten mene autojen sekaan, vaan palaan kotiin metsien kautta. En saanut navigaattorin suuta tukkoon, vaan siellä pyörärepussa se mäkätti ja kehoitti aloittamaan matka alusta. Olin tosi väsynyt kotiin päästyäni. Hellettä oli noin 30 asteen verran. Muuten olen ajellut ympäri Ylistaroa, yhden matkan naapurin Teijankin kanssa. Hain sen kartankin Kriikun myllyltä, mutta nähtävyydet eivät loppujen lopuksi paljonkaan viehättäneet. Teijan kanssa ajoimme Wanhalle markille ja ostimme sieltä viehkeät kesäpuserot.

Seinäjoelle ajoin taas Paulan hammaskäsittelyyn. Tulehdus on jo syöpynyt hammasluuhun eli voin joutua luopumaan yläleuan takahampaasta. Hammaskäsittelyn jälkeen poikkesimme Veikko-serkun pionien keskelle ja teetä juomaan.

Pitsiverhojen virkkaamisesta luovuin, kun en millään saanut sopivan levyistä verhoa alkamaan. Villasukkia jätelangoista olen sen sijaan kutonut, kahdet aikuisille ja yhdet lapselle. Paljon on lankoja edelleen kudottavissa, monet kirjavat sukat niistä saa.

Kareliakuoron esityksiä kuuntelin netistä. Osui vastaan joku esiintymistaltiointi, joka ei vakuuttanut. Miesten osuus ei toiminut ja sopraanoissa joku kova ääni tulee yli. Rauhoituin pysymään paikoillani ja jatkamaan samoissa kuoroissa. Jos pakottava tarve tulee, korkeista hinnoista huolimatta yritän päästä takaisin Kansalliskuoroon. Nyt on kuljettava hetki kerrallaan.

Puuhasteluja ja maaseutumatkailua

Kesäkeittiön ja terassin lattiat kaipasivat käsittelyä. Aarnio-vierailun jälkeen aloin terassin jynssäyksen puhtaaksi. Kesäinen yö ei tummunut, vain aurinko laski mailleen, enkä ollenkaan huomannut, että kello oli jo puoli yksi, ennenkö terassi oli puhdas. Aamulla aloin sutia ja huomasin heti alussa, että aineeni eivät riitä, oli haettava uusi isompi purkki, joka ei sekään ihan loppuun asti riittänyt. Sutiminen oli hankalaa...pää alaspäin ei kauaa jaksanut olla, polvet eivät kestäneet konttaamista, istuminen ei lyönyt leiville ja kyykistyminen ei ole polvilleni enää luonnikasta. Naisjaoston naisten kanssa olisi pitänyt mennä metsästysmajalle Iitan-päivää/iltaa viettämään, mutta en suostunut jättämään sutimista kesken. Seuraava päivä meni vielä kaiteitten käsittelyyn. Nyt ei roskat juutu lautojen halkeamiin, eikä taida likakaan jäädä kiinni. Yöllinen kissatarkastaja oli kulkenut terassin läpi tarkastusmatkallaan kuraiset tassunjäljet jättäen.

Kukat kukkivat kukkansa vauhdikkaasti ja viikonlopun rankkasateet tiputteli kukintansa loppuvaiheessa olevat kukat maahan. Vettä satoi perjantaiaamupäivän, mutta se taukosi, kun menimme saattamaan Holkon Jussia hautaan. Väkeä oli runsaasti. Jussi oli arvioinut, että 100 tulee ja meitä oli 96. Jussi oli kaiken järjestänyt etukäteen tarkasti. Hautajaiset kestivät kolmisen tuntia.
Lauantain satoi koko päivän kaatamalla ja kun iltapäivällä kävin ottamassa haudasta kuvan, se kellui vesilammikossa. Sunnuntaikin oli vielä sateinen päivä.

Tuula-ystävä oli Seinäjoella Karjalaisten kesäjuhlissa laulamassa kuorokavalkadissa. Menin kuuntelemaan kuoroja ja vallankin Kareliakuoro alkoi kiinnostaa. Olisi mukava päästä heidän riveihinsä kokeilemaan. Välillä kävin kotona ja illalla menimme Tuulan kanssa Areenalle katsomaan Kareliakuoron kuoronäytelmää: Evakkomorsian. Se oli vaikuttava esitys. Vielä oli jäätelön ja juorujen paikka. Tuula on menossa leukaluun osteomyeliittileikkaukseen ja tyräleikkaukseen. Kummallinen tyrä...kasvaa väärään suuntaan; sisälle päin.

En ymmärrä, miksi on niin vaikea tarttua puhelimeen ja soittaa, ettei voi/halua tulla vierailulle. Kahtena viikonloppuna vieraaksi lupautunut ei ilmoittanut mitään, eikä tullut. Ensimmäisen oharin jälkeen yritin soittaa, mutta hän selvästi aluksi pakoili, mutta joutui lopulta vastaamaan ja puheet olivat hyvin epämääräisiä.Outo tyyppi.

Naistentanssit olivat ihan mukavat Kalliojärvellä, vaikka porukka oli oudohkoa. Tanssitin kaikki, jotka osottautuivat hyviksi tanssijoiksi, mutta kun alkoi mennä toiselle kierrokselle, lähdin kotiin. Yksi fipahaku tuli, mutta poiskaan en tilanteesta päässyt. Mies  kuvaili ja videoi puhelimellaan monta kertaa illan aikana häpeilemättä ja ihan julkisesti. Ei hän näyttänyt olevan tietoinen, että on kysyttävä lupa ihmisiltä, saako heitä kuvata.

Eilen lähdin äidin luo vauhdikkaasti pyörällä ja pois lähtiessä suuntasin joen toiselle puolelle. Ajelin Isokyröön saakka ja kävin kääntymässä Vanhan kirkon ja museon pihassa. Kotiin palasin toista puolta jokea. Pukkilansaaren kohdalla pysähdyin kuvailemaan ja muistelemaan menneitä. Fb-ssä kuvat herättivät huomiota. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä yhtäsoittoa ja lihakset alkoivat jäykistyä. Tänään ajelin Seinäjoelle Paulalle hammashoitoon. Hoitaja irrotteli hammaskiveä urakalla ja hoiti takahampaita tehokkaasti, kun siellä oli ientulehdus. Ensi viikolla Paulalle uudelleen. Toivottavasti on taas mukava polkupyöräkeli. Täytyy Kriikun myllyltä hakea Ylistaron kartta, missä on käyntikohteita ja urakoida niitä läpi kesän aikana.

Kummallista.

Tulinpahan torstaina taas kolmen viikon poissaolon jälkeen. Nurmikko, jonka kanssa taistelin toukokuussa, oli taas turhan pitkä. Mutta...vettä satoi, miten sen nyt leikkaisi. Ei mitenkään. Niinpä aloin aamusta käymään vaatekaappiani läpi ja sain sieltä jonkin verran kirppikselle menevää. Illalla siivosin vielä vessankin kaapin. Olin tyytyväinen.
Kävin äidin luona. Siellä hän tyytyväisenä istui sängyssään. Hän oli kuulemma ollut innoissaan konsertistä, jossa oli ollut haitarin ja kitaran soittajat. Yhteislauluja äiti oli laulanut innolla ja hoitajat olivat miettineet, mitähän he mahtavat illalla kuulla äiti kun laulaa kovalla ja matalalla äänellä, kun ei ole muutakaan tekemistä kuulemma.

Onpa kummallista, kun ei osaa olla tekemättä mitään telkkaria katsellessa. Niinpä oli etsittävä virkkausta. Neljään kertaan aloitin verhon virkkaamisen, ennenkö olin tyytyväinen. Eilen tuli sitten aurinkoinen päivä ja onnistuin trimmerillä ajamaan koko takapihan. Loppupeleissä tuli kiire, kun tummat sadepilvet uhkasivat, mutta vain uhkasivat. Ei sitä sadetta tullut. Ison kuusen alaoksilla oli uusia käpyjä. Milloinkas kuusi on kukkinut? En ole huomannut, Tienvarren kuusissa oli kuitenkin viime vuotiset kävyt, ei kukkia, ei uusia käpyjä. Kummallista.

Porkkana ja punajuuririvistöni näytti palakankaalta. Vain sieltä täältä oli noussut taimia maan pinnalle. Miksikäs näin? Yhden perunanvarren lehteen oli halla? iskenyt vai oliko kyse jostakin taudista? Miksi vain yhteen lehteen olisi osunut pakkasen purema? Kummallista.

Tänä aamuna kävin keittämässä puuron kesäkeittiön kaasuliedellä. Aurinko lämmitti. Linnut lauloivat sydämensä kyllyydestä, pääskysen pojat harjoittelivat lentämistä. Niillä näytti olevan hauskaa kirmaillessaan ympäri pihaa. Eivät sentään kohti lentäneet. Yhden linnun raadon löysin kukkapenkistä. Olisiko lentänyt ikkunaa päin? Kylällä haukkui koira, siihen yhtyi toinen ja kohta kolmaskin, kaikki eri puolilla kylää. Tuli lapsuus mieleen ja ylioppilaskirjoitusten aika, jolloin psykologian kirjoitusten edellä koira radan takana haukkui koko yön enkä saanut nukutuksi. Pelotti, jos en muistakkaan mitään, kun en ole nukkunut, mutta muistin ja pääsin hyvin läpi reaalikokeesta.

Nurmikon heinät kukkivat jo. Tuntui mukavalta saada vihdoin ajaa nurmikko nurin. Se oli turhan pitkää, joten leikkaaminen sujui hitaasti konetta edestakaisin lykkien. Kului tunteja, tankki tyhjeni toistamiseen, oli tyydytettävä välillä janon tunne ja jatkettava leikkaamista. Lopulta väsymys oli totaalinen, mutta leikkasin  loppuun saakka, ennenkö menin syömään. Jalat kipuilivat ja muutenkin lihakset pistivät vastaan. Jouduin ottamaan särkylääkkeen lievittämään ärtyneitä lihaksia. Hevoskastanja ja tammi näyttivät voivan hyvin. Toivottavasti niistä kehkeytyy isoja puita.