Syksyn merkkejä

Heinäkuu on lopuillaan, illat pimenevät, koivut irrottelevat lehtiään. Heinäkuun alun koleat ja sateiset ilmat kääntyivät vähitellen huikeaan helteeseen, joka vei voimat ja pakotti olemaan etupäässä varjossa. Romaanin lukemiseen voimat riittivät. Hiki helmeili pienestäkin liikkeestä. Vasta illan tullen lämpötilan laskiessa virkistyi. Kuukauden loppupäivät tuntuvat nyt sopivan lämpimiltä. Kuukauden alun kaatosateetkin onneksi kuivuivat.

Ateljeen sisällön karsiminen pääsi vauhtiin alkukuussa ja sieltä kiikutin paljon vanhoja tavaroita aittaan ja käsityölehdistä lähti suunnaton määrä hävitykseen. Itsesitojan narulla sidoin ne kasoiksi valmiina lähtemään serkkuMarjalle selattavaksi. Matot huonekalujen siirtelyn apuna säästivät selkää ja huoneesta tuli omasta mielestäni viihtyisä. Ikkunapuitteetkin olivat huonossa kunnossa. Ne käsittelin pesun jälkeen puunsuoja-aineella. Huoneen sain onneksi kuntoon siihen mennessä, kun Tepon perhe tuli pitkäksi viikonlopuksi mummolaan ja samaan syssyyn tuli Maaningan serkku tyttärensä ja tämän pojan kanssa yöksi eli yösija oli tarjolla kaikille hyvissä puitteissa. Lasten kanssa tutustuimme Leväluhdan kalmistoon ja Kalliojärven uimapaikka ja minigolf olivat myös ohjelmassa. Vilmakin jaksoi pelata kaikki minigolf-radat läpi, Manu huiteli kentällä omia reittejään. Wanhan Markin eläimiä kävimme myös tervehtimässä.

Nurmikot kasvoivat kiivasta vauhtia. Ajoin ja trimmailin niitä pienemmissä jaksoissa ja siitä tulikin tuntu, että jatkuvasti ajelin nurmikoita. Se on aika puuduttavaa sadeilmojen välissä yrittää pitkää nurmea nurin.

Kesäteatteriaika alkoi ja Jyrkän teatterissa kävimme koulukavereitten kanssa. Jälkeenpäin selvisi, ettei meistä kukaan esityksestä oikein pitänyt. Siitä puuttui yty ja särmä, se oli vähän lepsu, mutta asiasta ei voinut keskustella paikan päällä, koska korvia oli runsaasti ympärillä, eikä koskaan tiedä, mitä toinen on asiasta mieltä. Periaatteessa oli lämmin ilma, mutta katsomomonttuun osui tuuli ohjoisesta ja siellä oli vilu. Onneksi olin ottanut takin mukaan.

Teijan kanssa teimme retken Tampereelle Sara Hildenin museoon Ron Mueckin näyttelyyn, joka oli hämmentävä suurine ihmishahmoineen. Miten joku osaa tehdä noin suuria ja myös pieniä veistoksia, jotka ovat niin aidon näköisiä. Koska olimme aloittaneet retken Pyynikin näkötornilta kaupungin kuuluisilla munkeilla ja jättäneet auton sinne, kävely kaupungin läpi kosteassa ilmassa oli virkistävää. Kävelimme Pyynikin kesäteatterille jonottamaan lippuja päivänäytökseen ja saimmekin kaksi rinnakkaista lippua hienosti kahdeksannelta riviltä. Teatteri oli "Taivaantulet". Vaikka se oli telkkarista tuttu sarja, oli se silti hauska ja katsottava. Välillä järveltä näkyi muuta katsottavaa. Siellä lipui sauna, moottoriveneet suihkivat vauhdilla ja liekö ollut kirkkovenesoudut, kun suuri määrä kirkkoveneitä yhdessä rykelmässä kulki ohi. Olimme tyytyväisiä näkemäämme ja kuulemaamme. Pyynikiltä suuntasimme Marjaserkun talolle. Auto oli pihassa, mutta asukkaat eivät olleet kotona. Niinpä lastasimme lehdet katokseen ja jatkoimme matkaamme Nokialle sydänsairaan luo ostamaan häneltä viisi vyyhtiä villalankaa, jotka hän oli kannatuksen vuoksi ostanut lammastilalta, kun hän oli käynyt siellä näyttämässä joillekin lapsille lampaita ja heitä oli siellä kovasti kestitty. Muikkupaistosta maistelimme yhdessä hänen siivoamaan tulleen sisarensa kanssa. Nokian Edenissä söimme kunnolla ja jatkoimme matkaa Siuron, Hämeenkyrön maisematien ja maisemakahvilan ja Viljakkalan kautta kohti Pohjanmaata. Matka oli kokonaisuudessaan mukava, mutta loppu ajomatkasta oli tuskainen, kun korvassa ja korvan ympärillä oli mieletön repivä hermokipu, johon ei mieto särkylääke auttanut. Herpes oli edellispäivänä ilmestynyt huuleen ja siellä se nyt kierteli hermoradoissa. Kotona oli tulla itku, kun niin pahasti sattui. Meni vielä tunti ennenkö vahvemmat särkylääkkeet auttoivat, että sain nukutuksi.

Pyöräily oli tapeetilla koko heinäkuun paitsi helteiden tultua se jäi. Vielä puuttuu sata kilometria tuhannesta, joka oli suunnitelmissa saavuttaa, mutta vielä on kesää jäljellä, kyllä se täyttyy. Orisbergin kartanon maille ajelin yhtenä aurinkoisena päivänä ja osasinkin sinne, kun se matka jäi hampaankoloon edelliskerran eksyilevän yrityksen jälkeen. Nyt ei vaan ollut kahvila torttuineen auki, koska oli arkipäivä ja se on auki vain viikonloppuisin.

Keskiviikkoisten naistentanssien kutsu ei ole ollut kovin suuri, mutta koulukaverin kanssa sinne sitten menimme, kun hän ei ollut koskaan käynyt Kalliojärvellä. Väkeä oli, mutta kovin vieraan näköistä porukkaa. Tanssiminen olisi mukavaa, kun olisi hyviä viejiä enemmän tarjolla. Jos on hyvä tanssija, häntä ei tahdo kiinni saada, kun moni muukin haluaisi tanssia hyvän viejän kanssa. Uusi tangokuningas hoiti hommansa hyvin, vaikka ihmismassan meteli oli välillä peittää koko esityksen. Kruunu päässä hän siellä lavalla lauleskeli iloisena.

Ajanvirtaa

Aika kuluu vauhdilla, kesä hujahtaa loppuun ennen aikojaan.
Raparpereista sain taas litroittain mehua....jääkaappi täyttyy, kun ei ole kylmäkaappia mehupulloja varten. Hillojakin taas tein, vaikka kotikellarissa niitä on vielä runsaasti. Mielenkiintoinen porkkana- ja punajuuririvistönikin elpyi. Ensimmäiset tupsut ovat jo isoja ja kun olin jo uudelleen kylvämässä rivistöä, huomasin entisten siementen itävänkin ja nyt kaikki ovat jo harvennusvaiheessa. Salaatit ja tillit kasvavat nopeammin kuin ehdin syödä.

Marjapuskille rakensin sadepäivän sadekuurojen välissä tuet seipäistä ja laudanpätkistä. Seipäät kaivoin kuusen juurelta ja sirkkelöin sopivan mittaiseksi. Moukarilla nuijin ne maahan. Moukari vaan oli hajota. Sitä piti vähän auttaa isoilla nauloilla, ettei se irronnut varrestaan ja mojauttanut minua päähän. Marjoja näyttää tulevan paljon, omenapuut sensijaan kärsivät elukoista. Isossa puussa näyttää olevan yksi omena kasvamassa, toisessa puussa ei ole yhtäkään raakiletta. Kirsikkapuut ovat elukoissa ja vanhin puu on kovinkin kärsivän näköinen. Täytyy ensi vuoden keväällä ryhdistyä myrkyttämään niitä.

Koivujen taimia olen siirrellyt paikasta a paikkaan b. Hyvin tuntuvat lähtevän liikkeelle. Salavapensaat ovat kasvaneet hurjasti. Kohta koko talo on näkymättömissä. Ajattelin jo, että kaadanko ne sitten pois, kun tai jos metsikkö pellolle on kasvanut.
Toivottavasti metsikön kasvaminen auttaisi vähän ruohonleikkuussa.

Pyöräily on oikeastaan ainoa urheilu, mitä täällä voi harrastaa ja sitä onkin tehty. Yhden sunnuntain ajelin edestakaisin metsäteitä, enkä kuitenkaan löytänyt perille. Olin menossa Orisbergin kartanoon metsien läpi. Kartasta olin tarkaan katsonut, mistä pitää ajaa, mutta kun teiden risteyksissä ei ole aina tien nimeä, vaan niissä lukee aivan muuta tai ei lue mitään, ajoin tietysti kilometritolkulla harhaan. Onneksi oli puhelin mukana ja navigaattori ohjasi minut autotielle. Ennen rautatietä totesin, etten mene autojen sekaan, vaan palaan kotiin metsien kautta. En saanut navigaattorin suuta tukkoon, vaan siellä pyörärepussa se mäkätti ja kehoitti aloittamaan matka alusta. Olin tosi väsynyt kotiin päästyäni. Hellettä oli noin 30 asteen verran. Muuten olen ajellut ympäri Ylistaroa, yhden matkan naapurin Teijankin kanssa. Hain sen kartankin Kriikun myllyltä, mutta nähtävyydet eivät loppujen lopuksi paljonkaan viehättäneet. Teijan kanssa ajoimme Wanhalle markille ja ostimme sieltä viehkeät kesäpuserot.

Seinäjoelle ajoin taas Paulan hammaskäsittelyyn. Tulehdus on jo syöpynyt hammasluuhun eli voin joutua luopumaan yläleuan takahampaasta. Hammaskäsittelyn jälkeen poikkesimme Veikko-serkun pionien keskelle ja teetä juomaan.

Pitsiverhojen virkkaamisesta luovuin, kun en millään saanut sopivan levyistä verhoa alkamaan. Villasukkia jätelangoista olen sen sijaan kutonut, kahdet aikuisille ja yhdet lapselle. Paljon on lankoja edelleen kudottavissa, monet kirjavat sukat niistä saa.

Kareliakuoron esityksiä kuuntelin netistä. Osui vastaan joku esiintymistaltiointi, joka ei vakuuttanut. Miesten osuus ei toiminut ja sopraanoissa joku kova ääni tulee yli. Rauhoituin pysymään paikoillani ja jatkamaan samoissa kuoroissa. Jos pakottava tarve tulee, korkeista hinnoista huolimatta yritän päästä takaisin Kansalliskuoroon. Nyt on kuljettava hetki kerrallaan.