Ajanvirtaa

Aika kuluu vauhdilla, kesä hujahtaa loppuun ennen aikojaan.
Raparpereista sain taas litroittain mehua....jääkaappi täyttyy, kun ei ole kylmäkaappia mehupulloja varten. Hillojakin taas tein, vaikka kotikellarissa niitä on vielä runsaasti. Mielenkiintoinen porkkana- ja punajuuririvistönikin elpyi. Ensimmäiset tupsut ovat jo isoja ja kun olin jo uudelleen kylvämässä rivistöä, huomasin entisten siementen itävänkin ja nyt kaikki ovat jo harvennusvaiheessa. Salaatit ja tillit kasvavat nopeammin kuin ehdin syödä.

Marjapuskille rakensin sadepäivän sadekuurojen välissä tuet seipäistä ja laudanpätkistä. Seipäät kaivoin kuusen juurelta ja sirkkelöin sopivan mittaiseksi. Moukarilla nuijin ne maahan. Moukari vaan oli hajota. Sitä piti vähän auttaa isoilla nauloilla, ettei se irronnut varrestaan ja mojauttanut minua päähän. Marjoja näyttää tulevan paljon, omenapuut sensijaan kärsivät elukoista. Isossa puussa näyttää olevan yksi omena kasvamassa, toisessa puussa ei ole yhtäkään raakiletta. Kirsikkapuut ovat elukoissa ja vanhin puu on kovinkin kärsivän näköinen. Täytyy ensi vuoden keväällä ryhdistyä myrkyttämään niitä.

Koivujen taimia olen siirrellyt paikasta a paikkaan b. Hyvin tuntuvat lähtevän liikkeelle. Salavapensaat ovat kasvaneet hurjasti. Kohta koko talo on näkymättömissä. Ajattelin jo, että kaadanko ne sitten pois, kun tai jos metsikkö pellolle on kasvanut.
Toivottavasti metsikön kasvaminen auttaisi vähän ruohonleikkuussa.

Pyöräily on oikeastaan ainoa urheilu, mitä täällä voi harrastaa ja sitä onkin tehty. Yhden sunnuntain ajelin edestakaisin metsäteitä, enkä kuitenkaan löytänyt perille. Olin menossa Orisbergin kartanoon metsien läpi. Kartasta olin tarkaan katsonut, mistä pitää ajaa, mutta kun teiden risteyksissä ei ole aina tien nimeä, vaan niissä lukee aivan muuta tai ei lue mitään, ajoin tietysti kilometritolkulla harhaan. Onneksi oli puhelin mukana ja navigaattori ohjasi minut autotielle. Ennen rautatietä totesin, etten mene autojen sekaan, vaan palaan kotiin metsien kautta. En saanut navigaattorin suuta tukkoon, vaan siellä pyörärepussa se mäkätti ja kehoitti aloittamaan matka alusta. Olin tosi väsynyt kotiin päästyäni. Hellettä oli noin 30 asteen verran. Muuten olen ajellut ympäri Ylistaroa, yhden matkan naapurin Teijankin kanssa. Hain sen kartankin Kriikun myllyltä, mutta nähtävyydet eivät loppujen lopuksi paljonkaan viehättäneet. Teijan kanssa ajoimme Wanhalle markille ja ostimme sieltä viehkeät kesäpuserot.

Seinäjoelle ajoin taas Paulan hammaskäsittelyyn. Tulehdus on jo syöpynyt hammasluuhun eli voin joutua luopumaan yläleuan takahampaasta. Hammaskäsittelyn jälkeen poikkesimme Veikko-serkun pionien keskelle ja teetä juomaan.

Pitsiverhojen virkkaamisesta luovuin, kun en millään saanut sopivan levyistä verhoa alkamaan. Villasukkia jätelangoista olen sen sijaan kutonut, kahdet aikuisille ja yhdet lapselle. Paljon on lankoja edelleen kudottavissa, monet kirjavat sukat niistä saa.

Kareliakuoron esityksiä kuuntelin netistä. Osui vastaan joku esiintymistaltiointi, joka ei vakuuttanut. Miesten osuus ei toiminut ja sopraanoissa joku kova ääni tulee yli. Rauhoituin pysymään paikoillani ja jatkamaan samoissa kuoroissa. Jos pakottava tarve tulee, korkeista hinnoista huolimatta yritän päästä takaisin Kansalliskuoroon. Nyt on kuljettava hetki kerrallaan.