Tulinpahan torstaina taas kolmen viikon poissaolon jälkeen. Nurmikko, jonka kanssa taistelin toukokuussa, oli taas turhan pitkä. Mutta...vettä satoi, miten sen nyt leikkaisi. Ei mitenkään. Niinpä aloin aamusta käymään vaatekaappiani läpi ja sain sieltä jonkin verran kirppikselle menevää. Illalla siivosin vielä vessankin kaapin. Olin tyytyväinen.
Kävin äidin luona. Siellä hän tyytyväisenä istui sängyssään. Hän oli kuulemma ollut innoissaan konsertistä, jossa oli ollut haitarin ja kitaran soittajat. Yhteislauluja äiti oli laulanut innolla ja hoitajat olivat miettineet, mitähän he mahtavat illalla kuulla äiti kun laulaa kovalla ja matalalla äänellä, kun ei ole muutakaan tekemistä kuulemma.
Onpa kummallista, kun ei osaa olla tekemättä mitään telkkaria katsellessa. Niinpä oli etsittävä virkkausta. Neljään kertaan aloitin verhon virkkaamisen, ennenkö olin tyytyväinen. Eilen tuli sitten aurinkoinen päivä ja onnistuin trimmerillä ajamaan koko takapihan. Loppupeleissä tuli kiire, kun tummat sadepilvet uhkasivat, mutta vain uhkasivat. Ei sitä sadetta tullut. Ison kuusen alaoksilla oli uusia käpyjä. Milloinkas kuusi on kukkinut? En ole huomannut, Tienvarren kuusissa oli kuitenkin viime vuotiset kävyt, ei kukkia, ei uusia käpyjä. Kummallista.
Porkkana ja punajuuririvistöni näytti palakankaalta. Vain sieltä täältä oli noussut taimia maan pinnalle. Miksikäs näin? Yhden perunanvarren lehteen oli halla? iskenyt vai oliko kyse jostakin taudista? Miksi vain yhteen lehteen olisi osunut pakkasen purema? Kummallista.
Tänä aamuna kävin keittämässä puuron kesäkeittiön kaasuliedellä. Aurinko lämmitti. Linnut lauloivat sydämensä kyllyydestä, pääskysen pojat harjoittelivat lentämistä. Niillä näytti olevan hauskaa kirmaillessaan ympäri pihaa. Eivät sentään kohti lentäneet. Yhden linnun raadon löysin kukkapenkistä. Olisiko lentänyt ikkunaa päin? Kylällä haukkui koira, siihen yhtyi toinen ja kohta kolmaskin, kaikki eri puolilla kylää. Tuli lapsuus mieleen ja ylioppilaskirjoitusten aika, jolloin psykologian kirjoitusten edellä koira radan takana haukkui koko yön enkä saanut nukutuksi. Pelotti, jos en muistakkaan mitään, kun en ole nukkunut, mutta muistin ja pääsin hyvin läpi reaalikokeesta.
Nurmikon heinät kukkivat jo. Tuntui mukavalta saada vihdoin ajaa nurmikko nurin. Se oli turhan pitkää, joten leikkaaminen sujui hitaasti konetta edestakaisin lykkien. Kului tunteja, tankki tyhjeni toistamiseen, oli tyydytettävä välillä janon tunne ja jatkettava leikkaamista. Lopulta väsymys oli totaalinen, mutta leikkasin loppuun saakka, ennenkö menin syömään. Jalat kipuilivat ja muutenkin lihakset pistivät vastaan. Jouduin ottamaan särkylääkkeen lievittämään ärtyneitä lihaksia. Hevoskastanja ja tammi näyttivät voivan hyvin. Toivottavasti niistä kehkeytyy isoja puita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti