Seikkailua silmäongelmien kanssa.

Vasemmassa silmässä vilisi mustia langanpätkiä ja kirkkaita salamoita. Ei tullut migreeniä, vaikka niin ensin luulin. Nousi huoli, irtooko verkkokalvo vai lasiainen. Polkaisin Myyrmanniin. Kävin optikolla ja kuten arvasin, sen koneet eivät näe silmänpohjiin. Menin Silmäasemalle, mutta siellä oli paljon väkeä, enkä sinne mahtunut. Soitin HUSsin keskukseen ja pyysin päästä silmäpoliklinikalle. Pitkän ajan kuluttua puhelimeen vastasi nuorimies, joka esitteli itsensä osastoavustajaksi. Esitin asiani. Tänne pitäisi olla lähete, sanoi mies. Mistä sellaisen tähän hätään saisin. No terveysasemalta....joo, joo, eipä sinne nyt aikaa saisi....no hän yhdistää päivystyspoliklinikalle, jossa hoitaja arvioi, pitääkö tulla tänne vai terveysasemalle....terveysasemalle? Koska terveysasemalla on katsottu silmänpohjia?.....päivystyspolille mä oon pyytänytkin.... hoitaja vastasi ja esitin asiani. Tämä tuli nyt väärään paikkaan, olen verisuonikirurgisessa labrassa, sanoi hoitaja, annan numeron polille ja numeron pitäisi soida jonkun taskussa.....Ei se jonkun tasku vastannu, joten kaivoin netistä numeron, joka vei oikeaan paikkaan, mutta kiireen vuoksi luvattiin hoitajan soittavan takaisin. Kolmen tunnin päästä hoitaja soittikin ja antoi kunnon ohjeet. Viikon sisällä oireitten alkamisesta on silmänpohjat tarkistettava.